Petra Erika Nordlund: Tiger, tiger

 

Nyt on maailmankirjat sekaisin kun tartun vuoden aikana jo toiseen engelsmannien kielellä kirjoitettuun sarjakuvaan. No, hyvää se vain tekee, aivot raataa ja kalkkiintuminen on taas päivän kauempana… ehkä.

Hahmotan suomalaisen sarjakuvakentän tiettyihin blokkeihin, en niinkään vastakkainasettelun kannalta, vaan siten, että on mahdollista hahmottaa ihmisten ja sarjakuvaskenen suhdetta tiettyjen kategorioiden kautta. Perusryhmä tekijöitä on ankkuroitunut vakiintuneeseen skeneen siten, että he käyvät isommilla ja osin pienemmilläkin sarjakuvafestivaaleilla (Tampere kuplii, Helsingin sarjakuvafestivaalit..), julkaisevat lähinnä tiettyjen sarjakuvakustantamoiden kautta (Asema, Zum Teufel, Suuri Kurpitsa…), toimivat ehkä Suomen sarjakuvaseurassa tai Sarjakuvantekijät ry:ssä ja ovat vähintään moikkailututtuja keskenään. Sitten on olemassa tekijöiden joukko, jolla on niin sanotusti muutakin elämää sarjakuvan ulkopuolella, heidän tiensä vain ajoittain leikkaavat tämän monomaanien kuolaavan lahkon polun kanssa (johon siis itse täydestä sydämestäni katson kuuluvani). Mutta se ryhmä piirtäjiä, jonka tässä kohtaa haluan mainita, on eräänlainen Isoksi-Japanissa-tekijöiden kategoria. Siihen katson kuuluvaksi sellaisia tekijöitä luin Max Sarin (Giant Days) ja Rosi Kämpe (Spider Gwen). He ovat siis kansainvälisiä tekijöitä, joiden lukijakunta levittäytyy tätä pohjoista tonttumaata laajemmalle. Heihin luen myös Petra Nordlundin.

Nordlund nousi omaan tietoisuuteeni sarjakuvablogien ensimmäisen aallon myötä. Hän opiskeli Limingan sarjakuvalinjalla ja muodosti eräänlaisen rempseän jengin Sallamari Rantalan ja Elina Tiilikan kanssa. Heidän sarjakuvabloginsa olivat tuolloin erittäin suosittuja. Suosittelen vahvasti kolmikon kirjoittamaa omakustannejulkaisua nimeltä Seikkailu Italiassa, jos vain sen jostain kykenette löytämään. Omakin kappaleeni on jo aikaa sitten tuhoutunut tulipalossa, mikä tuntuu kirvelevänä menetyksenä. Tästä omakustanteesta saa mielestäni melko hyvän kuvan tuon ajan blogienkin hengestä. Näiden suomenkielisten töiden jälkeen Nordlund keskittyi englanninkielisen nettisarjakuvan julkaisuun, joka vain kasvatti hänen suosiotaan ja hivutti sitä myös Suomen rajojen ulkopuolelle.

Nyt käsissäni pitelemäni Tiger, tiger on Hiveworksin/Seven Seasin 2023 julkaisema paperisarjakuva. Isoksi Japanissa -ilmiö on vienyt Nordlundia aina vain eteenpäin ja tämän sarjakuvansa nettiversiolla hän nousi Eisner-palkintoehdokkaaksi vuonna 2019.  Kyseessä on merellinen, ellei suorastaan merirosvohenkinen seikkailusarjakuva, jonka kirjasto on ryhmitellyt nuortensarjakuvan kategoriaan. Sarjakuvassa on paljon hehkuttevaa. Piirtojälki on todella hyvää, täydellinen viiva ei haparoi hetkeäkään, mutta muovisuudelta, liikakiillotukselta, vältytään hallittujen rouheampien huumoriruutujen käytöllä. Hahmosuunnitteluun on paneuduttu, henkilöt ovat persoonallisia ja hauskoja. Tarinan sankari Ludovica Bonnaire kaappaa veljeltään laivan esiintyen hänenä ja lähtee tutkimaan pesusienten elämää. Tästä tarina-asetelmasta syntyy oikein mukaansatempaavaa juonittelua. Taustalle kehitellään lisäksi synkempää pimeyden voimien nousua Maldoror-demonin muodossa (joka on lainannut nimensä Lautréamontin romaanista), mutta tämä juonikuvio ei vielä Tiger, tigerin ensimmäisessä osassa kehity kovin pitkälle ja Maldororkin on pakotettu esiintymään varsin suloisen pikkuhirviön hahmossa. Vahva hehkutus tälle sarjakuvan ykkösosalle ja nyt vain odottamaan jatkon ilmestymistä!

Suloisia OLENTOJA. Alempana näkyvästä Maldororista tulee hiukan mieleen koiramme Arco.