Tekstit

Georg Trakl: Sielun öinen siivenisku

Kuva
Olen löytänyt uuden suosikkirunoilijani! Hän on itävaltalainen symbolismin ja ekspressionismin väliin sijoittunut Georg Trakl (1887-1914), jolta on käännetty suomeksi yksi runokokoelma, Sielun öinen siivenisku (suom. Jukka Koskelainen, 2004). Traklin elämää ei voi erottaa hänen runoudestaan. Hän syntyi Salzburgissa ja kärsi jo nuorena “heikkohermoisuudesta”, jota hän lääkitsi oopiumilla, morfiinilla ja veronaalilla. Hän tutustutti myös sisarensa Greten aineisiin, minkä seurauksena sisar ajautui riippuvuuteen. Suhde Greteen oli Traklin elämän läheisin side ja siskon hahmo vieraileekin monissa Traklin runoissa. Suhteen on nähty sisältäneen myös insestisiä sävyjä. Trakl keskeytti lukio-opintonsa, työllistyi farmaseuttina, sitten armeijassa lääkevarastosta vastaavana luutnanttina. Hän erosi armeijasta, mutta liittyi takaisin ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Gródekin taistelun jälkeen hän sai vastuulleen 90 vaikeasti haavoittunutta ja kuolevaa sotilasta. Nämä taistelukentän kauhut ajoiv...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Katja Tukiainen - Pieni ja tylsä kirja - K50

Kuva
  Viime vuonna ilmestyi hiukan varkain yhden suomisarjakuvan kiintotähden, Katja Tukiaisen, kuudes sarjakuva. Tukiainen on jakanut aikansa ja luovan energiansa jo pitkään maalaustaiteen ja sarjakuva välillä, ensiksi mainitun kaapatessa leijonanosan. Mikäpä siinä, rakastan Tukiaisen väriloistossa kylpeviä, tarinallisina kokemiani maalauksia. Mutta nyt siis taas pitkän odotuksen jälkeen sarjakuvaa! Teemana uudessa Pienessä ja tylsässä kirjassa on keski-ikä, joka sattumoisin on aiheena ollut omankin kiinnostuksen ytimessä viime vuodet. Tässä blogissa olen juuri käsitellyt useampaa elon taipaleen puoliväliin liittyvää teosta. Pitkästä aikaa sain myös luvatta lukea aikuisemmille tarkoitettua sarjakuvaa, koska Pienen ja tylsän kirjan alaotsikko on K50, ja itsellä tuon tasaluvun saavuttamiseen on vielä muutama vuosi.  Tukiaisen keski-ikä on vahvasti fyysinen: käsittelyssä ovat mammografiat, virtsankarkailut ja tukisukat. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, johtavat nämä tiete...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Samuli Putro: Elämäni miehet

Kuva
En ole ollut superkiinnostunut Samuli Putrosta muusikkona. Kun Putro kutsuttiin Tampereelle puhumaan ja soittamaan Epäilijän kirkko-tapahtumaan, vaikutuin kuitenkin hänen viisaudestaan, lämmöstään ja avoimuudestaan. Kirkossa mies ja kitara-meiningillä soitetut biisit myös tekivät vaikutuksen. Sukupuolet ilmiönä ovat myös pitkäaikaisen kiinnostukseni kohteita. Siksi innostuin heti valtavasti, kun näin Putron julkaisseen Elämäni miehet -kirjan. Minusta on viime aikoina ollut hauska tutkia maskuliinisuutta itsessäni ja mitä mieheksi sosiaalistaminen (kodin, koulun ja laajemmin yhteiskunnan harjoittama) on minun kohdallani tarkoittanut. Siksikin odottavan aika tuntui pitkältä, kun puoli vuotta pitkä kirjaston varausjono mateli minun ja Putron kirjan välillä. Nyt viimein sain kirjan käsiini. Lukaisin suhteellisen ohuen kirjan parissa päivässä. Teksi oli vetävää ja punnittua, kieli ensiluokkaista. Sisältö kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvasi Putron terapiaa ja terapian esiin nostamia suhtei...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ville Pirinen: Yhesti yhes kahennestoista paikas

Kuva
  Maailman ahdistavin paikka on aivot. Maailman hauskin paikka on aivot. Ville Pirisen metaforisessa bassossa on kaksi kieltä: toinen soi vähintään lämmintä myhäilyä, toinen kevyttä kuumottavuutta. Tai parhaimmillaan: toinen huutonaurua ja toinen kosmista kauhua. Instituutioksi kasvanut Yhesti yhes paikas -sarja eteni viime vuonna kahdenteentoista osaansa. Eli kyseessä on Pirisen projekti esittää kenttätutkimuksissa ja sanankeruumatkoilla karttuneita urbaaneja ja ruraaleja nolostelu- ja kauhistelutarinoita ja kuvittaa ne inhokarikatyyriseen tyyliin. Yhdennessätoista osassa meta-taso vahvistui, kun Pirinen keskittyi enemmän pohtimaan tarinankerrontaa ilmiönä, sekä muita mieleen juolahtaneita asioita. Tämä metailu ja mieleenjuolahdukset ovat tässä kahdennessatoista osassa vahvasti taas läsnä. Suunta on hyvä ja kokonaisuutta rikastava. Ylipäänsä ihailen tekijöitä, jotka osaavat työpöydän ääressä tarttua banaalilta tai oudolta tuntuvaan mielen liikkeeseen ja tuoda sen tarkastelun keski...
Lähetä kommentti
Lue lisää

M. John Harrison: Eilisen mystinen sydän

Kuva
  Harrisonin ”Eilisen mystinen sydän” luo paralleelin keski-iän ja keskiajan välille. ”Sydän” kuuluu suosikkikirjoihini, joita olen vuosien varrella lukenut uudelleen ja uudelleen. Tämän alkuteos on yhdeksänkymmentäluvulta, käännös puolestaan vuodelta 2005. Hyllyluokitukseltaan tämä on taas fantasiaa, mutta kaukana haltioista ja lohikäärmeistä, näyttämön ollessa harmaansohjoinen nykypäivän Englanti.  Minun on vaikea muistaa mihin alunperin ihastuin ”Eilisen mystisessä sydämessä”. Kieli on rikasta ja kerronnan yksityiskohdat hämmentävän surrealistisia, vinksahtaneita. Varmasti minua on ihastuttanut karkeiden, banaalien taikarituaalien kuvaukset, joihin tarinan henkilöt turvautuvat saavuttaakseen jotain epämääräisesti lausuttua, ehkä ymmärrystä tai vapahdusta. Yhtälailla minua on vetänyt puoleensa tarinan koukeroinen surumielisyys. Viimeisimmällä lukukerralla löysin tästä kuitenkin punaisen langan, joka puhuttelee minua juuri nyt. Tarina punoutuu neljän hahmon ympärille. On Yaxl...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Philip Ridley: Demonit

Kuva
Petri Hiltusen kohdalla kirjoitin aiemmin queer-tarinoiden vähäisyydestä 1990-luvulla. Philip Ridleyn "Demonit" on romaanien puolella yksi ensimmäisistä queer-jutuista, jonka muistan lukeneeni. Kirja on vuodelta -89, käännösvuodeksi mainitaan -93. Itse luin tämän varmasti muutamaa vuotta myöhemmin. "Demonit" putkahti teininä tietoisuuteeni kirjaston scifi/kauhu/fantasia-hyllyä selatessa. Kirja teki suuren vaikutuksen ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin, lukiessani sen uudelleen, muistin tarinan ja monet kohtaukset hyvin. Mitenkään itsestään selvä Scifi-fantasia-luokitus ei tälle ole (vaikka olen iloinen alkuperäisestä luokituksesta, ilman sitä en varmasti olisi löytänyt tätä helmeä). Itse ehkä määrittelisin tämän rakkaustarinaksi, jossa on joitain maagisia elementtejä. Määritelmistä puhuessa mainittakoon myös, että ilahduttavasti tämä ei ole ongelmakeskeinen queer-tarina tai siis tarina, jonka juoni rakentuisi queerina olemisen kurjuuden ja haastellisuuden varaan. Sellai...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sophia Jansson: Kolme saarta - Isä, äiti ja minä

Kuva
 Vuosi 2025 oli raskas ja päädyin lukemaan uudelleen vanhoja nuoruussuosikkejani. Kun elämä on (huonolla tavalla) yllätyksellistä, saattaa päätyä yllätyksettömän kirjallisuuden pariin. Ihan vain sillä, että jokin elämän osa-alue olisi hallinnassa. Minun kohdallani se tarkoitti mm. H.P. Lovecraftia, Jeff Vandermeeria ja M. John Harrisonia. Vuoden lopussa sitten sain käsiini tämän aikaa sitten kirjastosta varaamani Sophia Janssonin omaelämänkerrallisen kirjan ja joulun pyhinä oli jopa lusikoita se lukea. Syy tarttua tähän oli tietenkin ankara Tove- ja muumifanittaminen. Olen lukenut useampia Tove-elämänkertoja ja ne antoivat tälle hyvän kehyksen. Tämä hahmoittui niiden rinnalla ikäänkuin kaanonin ulkopuolelta tulevana uutena näkökulmana, hetkittäin soraäänenäkin. Mikään ei kyllä mielestäni estä tätä lukemasta ilman taustatietoja Toven, Lassen ja muiden Janssonin taiteilijasuvun jäsenten elämistä ja urista, ne esitetään tiiviissä muodossa kirjan sivuilla. Suurin mielenkiinto kuitenkin...
Lähetä kommentti
Lue lisää