Kalle Hamm: Rikas, rakas, köyhä, haram

 

Ensimmäinen hehkutus;

Kalle Hamm: Rikas, rakas, köyhä, haram

 

Tämä albumi sisältää kolme queer-tarinaa islamin vaikutuspiiristä: Turkista, Iranista ja nimeämättömästä länsimaasta. Hammin piirroksissa keskiössä on kuiva, melkein raapiva tussiviiva. Siellä täällä jälkeä pehmennetään laveeraamalla, käyttämällä sivellintä tussin levittämiseen sekä digipuolelle tehdyllä käsittelyllä. Ruutu rajautuu aina jämptiin, tasaisella viivalla tehtyyn laatikkoon. Tällä tekniikalla kokonaisuudesta tulee samaan aikaan lennokas ja hallittu, elävä, mutta helppolukuinen. Albumin lopussa on aukeaman verran selittävää, avaavaa tekstiä otsakkeella ”Hiukan taustoja”. Siitä käy ilmi myös se, että kerrotut tarinat ovat tosia. Näiden tarinoiden kertominen omalla nimellään ja kasvoillaan olisi niissä esiintyville henkilöille vaarallista ja mahdotonta. Siksi on hienoa, että Hammin kaltainen taitava ja kunnioittava taiteilija on ottanut asiakseen niiden kertomisen. Tapahtumien miljöö on kuvattu pieteetillä ja rakkaudella, yksityiskohtaisuuden luodessa uskottavuutta. Dialogi on elävää ja hengittävää. Hahmot eivät ilmehdi melodramaattisesti, vaan kasvojen ilmaisu on lähempänä Didier Comésin vähäeleisyyttä. Tässä albumissa ilmeettömyys pelaa yksiin dialogin kanssa: huumoria ilman villejä silmäniskuja ja ahdistusta vailla melodramaattista alleviivaavuutta. Mullahan on tämä, että en enää halua lukea ongelmakeskeistä queerkirjallisuutta (silläkin on paikkansa maailmassa, mutta sitä on paljon ja itse haluan nauttia queeriuteni taiteessa ja viihteessä luontevana osana moniulotteisia hahmoja). Hammin albumi menee, rankoistakin aiheista huolimatta, eri kategoriaan: se on elämän kuvausta, iloinen ja suruineen, elävästi. Hieno albumi pääsi yllättämään, en ollut tästä mitään kuullut ja yllätyin valtavan positiivisesti.

Toinen hehkutus kohdistuu Hervannan kirjastoon, joka oli nostanut hyllynpäätyyn esille myös Eeva Meltion (joka on nyt ollut esillä visuaalisesti upeasta ”Hiekka”-albumistaan) pienenpienen ”Saari”-mustavalkozinen. Ihanaa kun kirjastossa on zinejä ja niitä vielä upataan tolleen! Itse zine on pieni julma tarina elämästä, hiukan Esko Heikkilän tyyliin piirretty. Hiano.