Sarjakuvapäivät (toim. P. Kallio)

 

Numeraalisesti: Sarjakuvapäivät on kahdentoista piirtäjän antologia, jossa kukin piirtäjä pitää sarjakuvapäiväkirjaa yhden kuukauden ajan vuonna 2000. Antologia ilmestyi vuonna 2001 ja luin sen silloin tuoreeltaan. Ja nyt siis 24 vuotta myöhemmin uudelleen. Sarjakuvapäivät juhlisti ilmestyessään Suuri Kurpitsa -kustantamon 20-vuotista taivalta. Kustantamohan porskuttaa edelleen ollen nyt sitten kai 44-vuotias. Ja minä olen 41 vuotta. Viimeksi tätä lukiessani olin 17.

Sarjakuvapäiväkirjojen julkaisussa Kurpitsa oli vahvasti ajan hermolla. Muutama vuosi tämän jälkeen nousi sarjisblogiskene hitaasti paisuvan hyökyaallon lailla (oma sarjisbloggaamiseni tosin alkoi vasta toisessa isommassa aallossa 2010-luvun alussa). Sarjisblogin luonne on tässä jo paperimuodossa hahmottumassa: osin käsittämätöntä, banaalia jaarittelua, mutta aina eläväistä, spontaania kommenttiraitaa elämään. Aivan parasta taidetta, demokraattista ja kämäisyydessään elämältä maistuvaa.

Sarjakuvan ajankuva on vahva: viimeiset markka-ajat. Grillijonossa nuoret miehet painivat Halosen ja Ahon presidenttikilvan kuumentamina. Lökäpöksymetallia arvostellaan.

Nostan muutaman piirtäjän huomion polttopisteeseen, näkökulma on törkeän subjektiivinen. Havainnoin mitä nämä jutut ovat merkinneet minulle ja mitä ne nyt merkitsevät:

Katja Tukiaisen tekemä on kuin lisäsivuja ”Postia Intiasta”-albumiin, jolla on ollut piirtäjänurallani huikaiseva esimerkillinen vaikutus. Tarkastan asian ja ”Postia Intiasta” ilmestyi vasta 2002, eli nämä ovatkin lämmittelyä.

Inari Kylänen opiskelee ja tekee gradua Rovaniemellä, Lapin yliopistossa. Itse tulen seuraamaan hänen jalanjäljissään kaksi vuotta myöhemmin, mutta en muista tämän sarjakuvan toimineen minään kimmokkeena. Ehkä Rovaniemi ei vielä tällöin merkinnyt minulle mitään ja aivot laittoivat sen lukiessa ”joku kaupunki Pohjois-Suomessa eikinosta”-lokeroon.

Lyhyttukkaisen, stetsonpäisen Ville Pirisen osion muistan jostain syystä ylivoimaisesti parhaiten, mutten sitäkään kovin hyvin. ”Kissa = aina hyvä”- tyyppiset hokemat ovat hymyilyttäneet ja jääneet mieleen. Muistin, että tässä Ville olisi hehkuttanut rokkailun merkitystä ja haaveillut rokkenroll-tatuoinnista, mutta se on joku muu julkaisu samoilta ajoilta, vinkatkaa jos soittaa jotain kelloja!

Johanna Roju Rojolan jutussa on meta-analyysiä sarjispäiväkirjan fiktiivisyydestä. Montaa piirtäjää päiväkirjamuoto pukee, esim. Kati Rapialla tulee vapautunutta juttua ja kuvapuoli on rennon yllättävää. Christer Nuutinen onnistuu yhdistämään banaalia ja lyyristä sanan ja kuvan tasolla komeasti.

Sitten on tapaus Tapani Rytöhonka:

Olen ennenkin kirjoittanut edesmenneestä Tapani Rytöhongasta, hän on ongelma ja outo läheinen, joka ei jätä minua rauhaan. Tekstin tekijänä Rytöhongalla on kadehdittava ja pelättävä kyky: hän osaa katkaista alkuunsa suunnan, jonne lauseen sisäinen logiikka on kirjoitusta viemässä ja nyrjäyttää sen uudelle uralle. Taidon vahvuus on siinä, että se tuottaa tuoretta, hehkuvaa tekstiä. Sen kauhistuttavuus puolestaan siinä, että se sysää tekijänsä yksinäisyyteen. Harva jaksaa avata äkkiväärän viestin sanoman. Voittoisa enkeli. Rytöhongan jääminen maineeltaan keskipieneksi, samoin kuin hänen taiteensa ja elämänsä tiivis suhde herättää minussa vastakaiun. Taide on tärkeää mutta työ päihdekuntoutujien parissa on yhtä lailla tärkeää, eikä näitä kahta voi maailmassatoimimisen lajeina täysin erottaa toisistaan. Mutta vaikka Rytöhongan maailma on minulle tuttu, on se samaan aikaan myös vieras. Minä olen kävelysilta törkeiden setien ja siloisemman, hyvällä tavalla herkemmän mangavaikutteisen seikkailun välissä. En kuulu sinne enkä tänne, jään keskipieneksi ja toimin katulehden toimituskunnassa. Valo katoaa ja sammuu, näiden Rytöhongan sarjissivujen äärellä voisi vaikka itkeä. Samoin kun hän kirjoittaa omalla itsensäesittelysivulla: ”Onko väkivaltaelokuvat hyviä? Ihan paskaa, surettaa.”

Mutta siis Sarjakuvapäivät = just hyvä. Aikakapseli ja herkkä taideteos. Lukekaa ja kertokaa mulle, miltä tämä aikamatkailu teistä tuntuu, miksette sitä tekisi?

 

Kaikki tekijät:

Pasi Heikura

Kati Rapia

Tapani Rytöhonka

Tomi Riionheimo

Piipa Toivonen

Christer Nuutinen

Katja Tukiainen

Ilkka U. Pesämaa

Inari Kylänen

Ville Pirinen

Johanna Rojola