Verkkosilmä paperiin

Olen löytänyt uuden suosikkirunoilijani! Hän on itävaltalainen symbolismin ja ekspressionismin väliin sijoittunut Georg Trakl (1887-1914), jolta on käännetty suomeksi yksi runokokoelma, Sielun öinen siivenisku (suom. Jukka Koskelainen, 2004). Traklin elämää ei voi erottaa hänen runoudestaan. Hän syntyi Salzburgissa ja kärsi jo nuorena “heikkohermoisuudesta”, jota hän lääkitsi oopiumilla, morfiinilla ja veronaalilla. Hän tutustutti myös sisarensa Greten aineisiin, minkä seurauksena sisar ajautui riippuvuuteen. Suhde Greteen oli Traklin elämän läheisin side ja siskon hahmo vieraileekin monissa Traklin runoissa. Suhteen on nähty sisältäneen myös insestisiä sävyjä. Trakl keskeytti lukio-opintonsa, työllistyi farmaseuttina, sitten armeijassa lääkevarastosta vastaavana luutnanttina. Hän erosi armeijasta, mutta liittyi takaisin ensimmäisen maailmansodan syttyessä. Gródekin taistelun jälkeen hän sai vastuulleen 90 vaikeasti haavoittunutta ja kuolevaa sotilasta. Nämä taistelukentän kauhut ajoiv...

  Viime vuonna ilmestyi hiukan varkain yhden suomisarjakuvan kiintotähden, Katja Tukiaisen, kuudes sarjakuva. Tukiainen on jakanut aikansa ja luovan energiansa jo pitkään maalaustaiteen ja sarjakuva välillä, ensiksi mainitun kaapatessa leijonanosan. Mikäpä siinä, rakastan Tukiaisen väriloistossa kylpeviä, tarinallisina kokemiani maalauksia. Mutta nyt siis taas pitkän odotuksen jälkeen sarjakuvaa! Teemana uudessa Pienessä ja tylsässä kirjassa on keski-ikä, joka sattumoisin on aiheena ollut omankin kiinnostuksen ytimessä viime vuodet. Tässä blogissa olen juuri käsitellyt useampaa elon taipaleen puoliväliin liittyvää teosta. Pitkästä aikaa sain myös luvatta lukea aikuisemmille tarkoitettua sarjakuvaa, koska Pienen ja tylsän kirjan alaotsikko on K50, ja itsellä tuon tasaluvun saavuttamiseen on vielä muutama vuosi.  Tukiaisen keski-ikä on vahvasti fyysinen: käsittelyssä ovat mammografiat, virtsankarkailut ja tukisukat. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, johtavat nämä tiete...

En ole ollut superkiinnostunut Samuli Putrosta muusikkona. Kun Putro kutsuttiin Tampereelle puhumaan ja soittamaan Epäilijän kirkko-tapahtumaan, vaikutuin kuitenkin hänen viisaudestaan, lämmöstään ja avoimuudestaan. Kirkossa mies ja kitara-meiningillä soitetut biisit myös tekivät vaikutuksen. Sukupuolet ilmiönä ovat myös pitkäaikaisen kiinnostukseni kohteita. Siksi innostuin heti valtavasti, kun näin Putron julkaisseen Elämäni miehet -kirjan. Minusta on viime aikoina ollut hauska tutkia maskuliinisuutta itsessäni ja mitä mieheksi sosiaalistaminen (kodin, koulun ja laajemmin yhteiskunnan harjoittama) on minun kohdallani tarkoittanut. Siksikin odottavan aika tuntui pitkältä, kun puoli vuotta pitkä kirjaston varausjono mateli minun ja Putron kirjan välillä. Nyt viimein sain kirjan käsiini. Lukaisin suhteellisen ohuen kirjan parissa päivässä. Teksi oli vetävää ja punnittua, kieli ensiluokkaista. Sisältö kaikessa yksinkertaisuudessaan kuvasi Putron terapiaa ja terapian esiin nostamia suhtei...