Anne Streng: Kivet

 Anne Strengin “Kivet” on tosi punk sarjakuva sanan parhaassa merkityksessä. Sarjakuvan perussäännöillä pyyhitään huolettomasti pöytää, mutta kaikesta paistaa tekemisen riemu, vapaus ja arkinen anarkismi. Lopputulos on lumoava ja kaunis.

Punkin ei läheskään aina tarvitse olla punkkia ollakseen punkkia. Musiikkimaailmassa Noitalinna Huraa saavutti punk-uskottavuutta tekemällä synkiltä lastenlauluilta kuulostavaa musiikkia, joissa kotikutoisuus ja tekemisen meininki syrjäyttävät muoviseksi hiotun varmistelun. Näin myös saavutetaan jotain aidosti omaperäistä. Anne Strengin fantasiamaailma ei kumarra Tolkienin tai Tähtien sodan suuntaan, vaan on selkeästi Strengin oma satumaailma.

Yhteiskuntakriittisyyskin yhdistää Strengin työn punkkiin. Kaikki nykymaailman meno haukutaan “Kivissä” railakkaasti: luontokato, muovinurmikot, sosiaalinen epätasa-arvo, köyhyys, sota, väkivalta ja digitalisaatio. Strengin kirjallisessa punkissa ei näihin tarjota sen kummempia ratkaisuja, kunhan päästellään höyryjä. Paikoin tämä tehdään vielä varsin hymyilyttävästi. Oma suosikkini oli kaupunkia terrorisoivan lapsijengin kuvaus ja jotkin hyvät tokaisemat: “Ja koko digitalisaatiomeininki on roskaa. Olen marginaalikansalainen ja tietosanakirjat sopivat minulle.”

Raivostunutta hilpeyttä herättää Strengin piittaamattomuus sarjakuvan hallitusta rakentamisesta. Tarinaan tuodaan koko ajan uusia hahmoja ja toiminta etenee tilanteesta toiseen ilman mitään draamallista kehikkoa. Välillä puhekuplien lukujärjestyskin horjuu. Strengin “kamera” ei juurikaan kierrä. Hahmot kuvataan suoraan edestä tai vielä useammin profiilista niin, että syvyysvaikutelmalle ei juuri jätetä tilaa. Toisaalta tämä mahdollistaa Strengin vahvimman tyylikeinon antaumuksellisen viljelyn: Hän nimittäin rakastaa pintoja. Suuret pinnat on täytetty näyttävällä, virtailevalla viivatyöllä. Viivapinnoista rakennetaan milloin jättiläispuita, milloin villasarvikuonoja ja tähtitaivaita. Lopputulos on kaunis, virtailevalle kaksiulotteiselle viivatyölle alistettu taikamaailmansa. 

Upea työ, täysin nykymaailman ja muovisen tuotteisuuden vastainen satujen keskisorimi. Suosittelen kärsivälliseen nautiskeluun.