Petteri Tikkanen - Black Peider - TOSI

 

Paria hehkutusta sitten olin sovittelemassa Petri Hiltusta suomalaisen miessarjakuvan kriittiseen historiaan. Petteri Tikkasen työt kuuluvat tämän kirjoittamattoman teoksen materiaaliksi tietenkin aivan itseoikeutetusti. Mieheksi kasvaminen ja miehenä eläminen ovat aivan keskeistä polttoainetta Tikkasen sarjakuville. Voisi sanoa, että ne ovat askarruttavina kysymyksinä hänen työnsä keskiössä.

Eero-sarjakuvat (Eero, Mopo, Autoerotiikkaa, Armeija, Humala - neljä ensimmäistä koottu myös kokoelmaksi Rakkauden vuoksi) sisältävät kasvutarinan pojasta orastavaan mieheyteen (toki myös erilaisia miehenä olemisen tapoja mm. Eeron isän ja isoisän kautta). Black Peider -saagassa (Ura, Itse, Se, Tee, Kova ja nyt TOSI) mieheyttä tutkiskellaan Tikkasen alter egon, vapaapainija—rocktähti-supersankari Black Peiderin kautta. Tutkimus ei tapahdu mitenkään ryppyotsaisesti tai pakotetusti. Albumeiden keskeinen piirre on kiireettömyys ja vapaa ajatuksen virtailu aiheesta ja tyylilajista toiseen: välillä Tikkanen piirtää pieniä fantasiatarinoita, välillä siirtyy sarjakuvapäiväkirjamaiseen havainnointiin tai keksittyihin lukijakirjeisiin vastailemiseen. Aiheet voivat olla mitä vain kissan leikityksestä piirtäjän älypuhelinhistoriaan. Oikeaa aihetta ei kannata nimetä ja vain miehen elämän ottaminen keskiöön voikin typistää tulkintaa. Nähdäkseni paras tapa näiden nauttimiseen on lähestyä sarjakuvia samanlaisella pohdiskelevalla kiireettömyydellä kuin ne on synnytettykin. Silloin kokonaisuudesta uuttuu jokin määritelmiä kaihtava kokemus, nautinto tai sumea ymmärrys.

”Tosi” on herkullinen otsikko fiktiivisyyden rajoilla tempoilevan Peider-hahmon albumille. Tikkanen/Peider pääsevät pureutumaan identiteetin Peer Gynt -sipuliin. Tosin kun naamiosankarin naamioita riisuu tässä tarinassa tarpeeksi, paljastuu paljas kallo, sama kallo, joka on kuvattu myös Black Peiderin naamion otsaan. ”Mitä jää jäljelle kun naamiot riisutaan? Oleellinen vai epäoleellinen” miettii Tikkanen/Peider kallon äärellä. Kovin syvälle totuudenjälkeisen ajan ongelmiin, valeuutisiin ja disinformaation syövereihin ei tässä albumissa uppouduta. Todellisuuden rajojen tutkimisella, niiden venyttämisellähän on myös valoisa puoli: sadun ja fantasian leikkisä maailma. Ja kuten tiedämmekin, tarkkanäköinen satuhan kertoo todellisuudesta syvällisemmin kuin matematiikka tai kylmä tilasto. Fantastisen mieheyden puolifaktuaalisena ilmentymänä banaalien pulmien kanssa painiskeleva vapaaottelija-rokkari on äärimmäisen naamioitariisuva tutkimusväline.

Niin, kai mun nyt sitten on kirjoitettava se Suuri suomalaisen miessarjakuvan kriittinen historia, kun aineisto on näin antoisaa. No ainakin aineistonkeruu jatkuu!