Katja Tukiainen - Pieni ja tylsä kirja - K50

 

Viime vuonna ilmestyi hiukan varkain yhden suomisarjakuvan kiintotähden, Katja Tukiaisen, kuudes sarjakuva. Tukiainen on jakanut aikansa ja luovan energiansa jo pitkään maalaustaiteen ja sarjakuva välillä, ensiksi mainitun kaapatessa leijonanosan. Mikäpä siinä, rakastan Tukiaisen väriloistossa kylpeviä, tarinallisina kokemiani maalauksia. Mutta nyt siis taas pitkän odotuksen jälkeen sarjakuvaa!

Teemana uudessa Pienessä ja tylsässä kirjassa on keski-ikä, joka sattumoisin on aiheena ollut omankin kiinnostuksen ytimessä viime vuodet. Tässä blogissa olen juuri käsitellyt useampaa elon taipaleen puoliväliin liittyvää teosta. Pitkästä aikaa sain myös luvatta lukea aikuisemmille tarkoitettua sarjakuvaa, koska Pienen ja tylsän kirjan alaotsikko on K50, ja itsellä tuon tasaluvun saavuttamiseen on vielä muutama vuosi. 

Tukiaisen keski-ikä on vahvasti fyysinen: käsittelyssä ovat mammografiat, virtsankarkailut ja tukisukat. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, johtavat nämä tietenkin myös mentaalisiin muutoksiin ja niiden havainnointiin. Tätäkin on eletty sukupuolikokemus, tietynlaiseen elimistöön liittyvä kokemus, johon sitten kulttuurieläin liittää myös merkityksiä. Tukiainen vähemmän niitä kirjoittaa auki, ne nousevat tyylikkäästi rivien (ruutujen) väleistä esiin. Pienen ja tylsän kirjan painopiste on siis näennäisen kevyesti kerrotuissa jutuissa. Huumoriakin tässä sarjakuvassa on. Itse löydän sitä ennen kaikkea Tukiaisen kielestä: hersyvistä sanavalinnoista ja anarkistisista lauserakenteista.

Itselleni Tukiaisen tuotannosta merkittävin klassikko on Postia Intiasta (2002), joka ennakoi ja pohjusti suomalaista sarjakuvapäiväkirjojen ja blogisarjakuvan hyökyä. Monet Tukiaisen sarjakuvakielen kivijalan muodostavat keinot ovat Pienessä ja tylsässä kirjassa edelleen läsnä. Villisti taipuilevat perspektiivit muutoin yksityiskohtaisesti kuvatuissa esineissä pitää ainakin mainita. Tässä albumissa metodia on sovellettu esimerkiksi herkullisiin polkupyöräkuviin. Painotekniikan nykyaikaiset mahdollisuudet on hyödynnetty täysmääräisesti. Kun Postia Intiasta oli piirretty selkeällä tussiviivalla, on nyt käytössä herkkä, osin suttaantunut lyikykynäviiva. Ainoaksi tehosteväriksi on valittu kirkas pinkki, joka toistuu myös monissa Tukiaisen maalauksissa. Muutenkin maalarivuodet näkyvät Pienen ja tylsän kirjan ilmaisussa. Tukiaisen omakuva on kehittynyt muistuttamaan vielä enemmän hänen maalaustensa suurisilmäisiä tyttöhahmoja. Omakuvaan on myös ilmestynyt enemmän hymyä. Intiasarjakuvan Katja näyttäytyi arempana ja mietteliäämpänä, Pienessä ja tylsässä kirjassa hän on elämänsä triumfia viettävä riemullinen voittaja, menopaussiportaalin selättäjä. 

Oivallinen sarjakuva, hehkutan!